Mokoma on ollut jo pitkään yksi Suomen kovimpia livebändejä. Se on myös pystynyt laajentamaan musiikillista skaalaansa varsin leveäksi tinkimättä juurikaan rankkuudesta. Repertuaariin kuuluu niin keveämpää radiosoittomateriaalia, kuten Marras ja Punamultaa, kuin myös rankempaa runnutusta Kolmannen asteen kuulustelun tapaan. Leveä tuotanto, kuuntelijakunnan laajentuminen metallikentän ulkopuolelle sekä ahkeran keikkailun aiheuttama ähky ovat tehneet Mokomasta kirosanan metallipuritanistien joukossa.

Viime vuonna ilmestyneen 180 astetta –levyn merkeissä Mokoma on keikkaillut ahkerasti aina Japanissa asti, jopa kahteen kertaan. *** and *** and rock and *** 2013 – kiertueen myötä yhtye kävi Turussa jo kolmannen kerran tänä vuonna. Aikaisemmat kaksi kertaa sijoittuivat touko-kesäkuulle, omalle klubikeikalle ja Down by the Laituri -festareille. Omat edelliset näköhavainnot Mokomasta sen sijaan sijoittuvat helmi-maaliskuulle, jolloin yhtyeen keikkakunto tuli tarkistettua ensin Salon Keikkamestassa ja myöhemmin Sakara Recordsin 10-vuotissyntymäpäivillä, Tavastialla.

Päänavauksen toimitti Bloodride, joka soitti varsin oppikirjojen mukaista thrash metallia. Metallimusiikin aikakirjoihin yhtye tuskin jää, sillä sen perinteikkyys oli samalla myös kirous. Tällaisia yhtyeitä on tusinassa kolmetoista. Jäsenet paiskoivat meteliään sangen maukkaasti, mutta solistin toiminnasta paistoi pienoinen epävarmuus ja ujous, vaikka ulosanti olikin sangen vakuuttavaa.

Mokoma polkaisi koneensa käyntiin hieman yskähdellen ja soitto vaikutti kulkevan vasta kolmannen kappaleen aikana. Piiri pieni pyöri, ja myös muu yleisö oli mukana alusta asti yhteislaululla ja muulla vastaavalla. Yhtye ei ollut millään tavalla virkamiesmäinen tai rutinoitunut. Jäsenistä näkyi soittamisen riemu ja Annala jaksoi rupatella yleisön kanssa kappaleiden välissä.

Setti ei tarjonnut juuri yllätyksiä, ellei halua laskea yllätyksettömyyttä sellaiseksi. Uudelta EP:ltä kiskaistu nimikappale, raskaamman kuorrutuksen saanut Sydän paikallaan ja CMX-laina Lintu toivat tuoreutta ja olivat keikan mielenkiintoisinta antia. Muuten konsertti oli parhaimmat-setti edelliseltä 10-vuodelta sisältäen paria poikkeusta lukuun ottamatta esimerkiksi jokaisen videobiisin sekä vanhat keikkajyrät, Kasvot kohti itää, Mene ja tiedä sekä Valapatto. Ihmisenpyörä oli piristävä ja odottamaton valinta.

En tiedä, olivatko mokomat laskelmoineet hittipainotteisen setin pikkujouluja ajatellen, mutta enemmän vähemmän soitettuja ja harvinaisempia kappaleita olisi ollut mukava kuulla. Vaikka soitto ei ollut ehkä terävimmillään, piti yleisö selvästi näkemästään ja yhtye onnistui välittämään sitä samaa positiivisuutta, mikä oli aistittavissa heidän esiintymisessään.

Mokoman setti (mahdollisesti virheellinen)

1. Yksi
2. Kasvot kohti itää
3. Haudan takaa
4. Kuu saa valtansa auringolta
5. Punainen kukko
6. Sydän paikallaan
7. Valapatto
8. Sydänjuuret
9. Punamultaa
10. Valkoista kohinaa
11. Ihmisenpyörä
12. Lintu
13. Hei hei heinäkuu
14. Kuollut, kuolleempi, kuollein
    -Encore-
15. Marras
16. Mene ja tiedä
17. Pahaa verta