Ulver tekee, mitä haluaa. Se on kulkenut omia polkujaan jo ensimmäisillä levytyksillään, joskin suurin musiikillinen irtiotto tehtiin edellisen vuosisadan lopulla. Muutama vuosi sitten tapahtunut debytointi keikkalavoilla raotti yhtyettä suojannutta verhoa ja ajoi yhdessä edellisen Wars of the Roses -levyn kanssa Ulverin soundia hieman bändivetoisempaan suuntaan. Messe I.X - VI.X:n voi katsoa olevan Ulverin uusin tuotos tai "vain" yhteistyöteos, sillä levyn runko äänitettiin livenä Tromsøn Kamariorkesterin kanssa. Materiaalia on tosin sittemmin käsitelty runsaasti vielä jälkikäteen studiossa.

Yhtymäkohtia kahteen edelliseen levyyn on helppo löytää. Albumilla on sitä samaa eteerisyyttä ja kiireettömyyttä, jota oli jo erinomaisella Shadows of the Sunilla. Klassisen musiikin elementit: jousitaustat -ja soittimet eivät ole Ulverin musiikissa mitenkään uutta. Messe I.X - VI.X:llä kyseiset aspektit on kuitenkin viety eteenpäin, ja soundin pääpaino on nimenomaan klassisessa puolessa. Erilaiset konesurinat ovat yhä läsnä, ja lauluakin kuullaan - tosin vain kahdessa kappaleessa.

Levy herättää kestonsa aikana varsin erilaisia tunteita. Se alkaa melankolisesti ja on salaperäisyydessään jopa hieman pelottava. Klassisen musiikin perinteikkyyden kohdatessa koneiden edustaman modernimman ilmaisun, on tuloksena salakavalampaa - paikoin mahtipontista ja toisaalta myös herkkää - musisointia. Edetessään teos kääntyy sisäänpäin ja vetäytyy salamyhkäisyyteen. Siitä muotoutuu varsin painostava, kunnes se ilmentyy finaalissa taas kauniina ja herkkänä.

Messe I.X-VI.X:n suurin hienous sekä onnistuminen on elektronisen -ja klassisen musiikin saumaton ja elegantti yhdistäminen. Se tuottaa parhaimmillaan kuuntelijalleen valaistumiseen verrattavia kokemuksia, mutta toisinaan sen salamyhkäinen introverttius - painostavasta tunnelmastaan huolimatta - soljuu toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Vaikka teos ei ole täysin onnistunut, on se yksi kuluneen vuoden mielenkiintoisimmista julkaisuista.

Arvosana: 8