Kun levyvuotta lähti niputtamaan, vaikutti se yleisesti ottaen vaisulta. Loppujen lopuksi menneenä vuonna kuitenkin ilmestyi paljon kiinnostavia nimikkeitä, joita kaikkia ei ehtinyt kuulla sen syvällisemmin, tai niihin ei ole vielä ehtinyt edes tutustua. Vuoden sadosta riittää siis nautittavaa myös tuleviksi vuosiksi. Listaus on tämänhetkinen - tulevaisuudessa se saattaa hyvinkin muuttua. Kärkikymmenikkö on erittäin tasokas ja tasainen. Esimerkiksi Witherscapen ja Amorphiksen välillä piti todella miettiä.

 

Omnium%20Gatherum%20-%20Beyond-normal.jp

Omnium Gatherum – Beyond

Omnium Gatherum hioi pois ne viimeisetkin kauneusvirheet ja teki viimein erinomaisen teoksen. Beyondin hienous on sen monipuolisuudessa ja vaihtelevuudessa. Sata lasissa ei pingota koko aikaa, vaan tilaa on myös rauhallisemmalle otteelle. Jo kappaleet ovat  osineen erittäin varioivia. Tämä levyllä, jolla vain yksi kappale kellottaa 10 minuuttia. Beyond on vuoden kuunneluin levy, josta nauttii vieläkin samalla tavalla kuin ensimmäisellä kuuntelukerralla. Vuoden paras levy.

 

The%20Ocean%20-%20Pelagial-normal.jpg

The Ocean – Pelagial

Ensimmäisillä läpipyöräytyksillä ei olisi uskonut, että Pelagial tulee sijoittumaan lopullisella listalla näin korkealle. Levy vaikutti täysin laskelmoidulta: yhdistellään sopivassa suhteessa Mastodonia, Cult of Lunaa ja muita vastaavia, modernin progressiivisen metallin arvostelumenestyksiä. Kuukausien kuuntelutauko ja uusi mahdollisuus, silloin kolahti. Pelagial on - korkean musiikillisen tasonsa lisäksi - myös kiinnostavimpia konseptilevyjä vähään aikaan. Valitettavasti se ei kuitenkaan pysty pitämään eriomaista tasoaan koko kestonsa ajan, vaikka ei levyn loppupuolikaan ole huono.

 

Amorphis%20-%20Circle-normal.jpg

Amorphis – Circle

Amorphis loi uuden nahkansa upeasti erinomaisella Eclipse-levyllään (2006). Kolmessa vuodessa bändi kuitenkin ajautui toistamaan jo liiaksi itseään, eikä vuonna 2011 julkaistu The Beginning of Times - pienistä uudistuksista huolimatta - tuonut soundiin juuri tuoreutta. Uudelle levylle on uusi tuotantotiimi, ja vaikka Peter Tägtgren on tuottanut sekä miksannut pahimmillaan liukuhihnamaisesti, tekee Circle vihdoin sen, mitä on kaivattu jo pitkään: tuoreelta kuulostava Amorphis-levy. Erilaiset puhallin -ja puuinstrumentit ovat tulleet takaisin, ja huomattavissa on myös pientä flirttailua black metallin kanssa. Circlen paras piirre on kuitenkin sen sopiva kesto: Ei liian lyhyt tai pitkä.

 

Witherscape%20-%20The%20Inheritance-norm

Witherscape - The Inheritance

Dan Swanön ja Ragnar Widerbergin Witherscapen voi lokeroida samaan lokeroon kuin edellisen vuosikymmenen Opethin, 1990-luvun puolivälin Amorphiksen ja Barren Earthin. Miten Witherscape eroaa näistä edellämainituista yhtyiestä? On enemmän rock. The Inherintance on Moogleadeineen varsin nostalginen, mutta kuulostaa silti tuoreelta. Witherscapen tapauksessa kannattaa hankkia rajoitettu kirjaversio, jonka lisämateriaalina on mm. kaksi erinomaista coveria ja albumin vinyyli -ja mp3-miksaus.

 

Cult%20of%20Luna%20-%20Vertikal-normal.j

Cult of Luna - Vertikal

Urbaani, pelottava, puhdistava, massiivinen, hauras, synkkä ja tunteikas. Vertikal on sitä kaikkea. Sitä arvioidakseen ja arvottaakseen pitää todella keskittyä, sillä olisi helpompaa vain heittäytyä sen vietäväksi.  Äärimmäinen tunnelataus niin kuin Cult of Lunalla on yleensä ollut tapana.

 

Leprous%20-%20Coal-normal.jpg

Leprous – Coal

Odotettu julkaisu, joka silti yllätti hieman taka-vasemmalta. Alku ei vielä saa haukkomaan henkeä, mutta levy onneksi parantaa loppua kohden, joka onkin sitten aika sanoinkuvaamatonta menoa. Kuten The Oceanin kohdalla, myös Leprouksen keitoksesta voi huomata tuttuja ainesosia. Devin Townsend lyö kättä Meshuggahin kanssa, mutta toisaalta voi kuulla myös Pain of Salvationia tai jopa Musea. Paperilla on kaikki ainekset suurempaankin menestykseen, mutta yhtyeen ovat tainneet löytää vasta harvat.

 

Ghost%20-%20Infestissumam-normal.jpg

Ghost – Infestisummam

Ghostia tuli pidettyä yhtyeenä, jonka suosio perustuu hypeen ja pinnallisiin asioihin – ei niinkään itse musiikkiin. Year Zero ja Monstrance Clock kuitenkin muuttivat ennakkoluulot. Nämä kaksi kappaletta edustavat myös levyn terävintä kärkeä. Albumi on rakenettu kiitettäväksi kokonaisuudeksi, mutta sen biisit toimivat myös yksinään. Infestisummam on parhaimmillaan uskomatonta ja huonoimmillaankin todella hyvää populaariheviä.

 

CMX%20-%20Seitsentahokas-normal.jpg

CMX – Seitsentahokas

Kevyemmän Iäti-levyn (2010) jälkeen kokoonpanomuutoksen läpikäynyt CMX tarjoilee Seitsentahokaalla jokaiselle jotakin. On hieman progea, poppia ja niin suoraviivaista kuin koukeroisempaa rockia. Vaikka levy levittäytyy vähän kaikkialle, pysyy paketti kasassa. Kompromissimaisuudestaan huolimatta, levy on todella hyvä.

 

October%20Falls%20-%20The%20Plague%20of%

October Falls – The Plague of a Coming Age

Vaikka The Plague of a Coming Age on aiempia kokopitkiä pienempiin paloihin pilkottu kokonaisuus, sen käsittää kuitenkin yhtenä pitkänä kappaleena, kokonaisena teoksena. Kappaleet on sävelletty toisinaan sen verran yhtenäisiksi, ettei niiden vaihtumista edes huomaa. Siinä mielessä albumi on vuoden yhtenäisin ja ehein kokonaisuus. Mainittavaa on Tomi Joutsenen vierailu, joka on toteutettu huolella. Vierailevan artistin rooli ei ole liian kuuluva, vaan osa muusikilista kokonaisuutta.

 

Stratovarius%20-%20Nemesis-normal.jpg

Stratovarius – Nemesis

Nemesis on selkeä tasonnosto vaisumman Elysium-albumin (2011) jälkeen, jolla suurin osa palikoista ei ollut aivan kohdallaan. Muusikin peruskivi on edelleen sama: kertosäkeet ja pienimuotoinen progeilu. Soundia on kuitenkin rohkeasti reformoitu. Se on kantanut hedelmää, sillä tuloksena on Timo Tolkin jälkeisen Stratovariuksen paras levy.