Leprous veti tämän kesän Tuska Open Airissa yhden koko festareiden parhaimmista keikoista. Sillon bändi soitti 25 minuuttisen settinsä läpi sellaisella raivolla, että odotukset tämänkertaista keikkaa olivat ehkä liiankin korkeat. Lisäksi odotusta lisäsi se, että nyt bändiltä näkisi oman pääesiintyjäkeikan. Lämmittelijöinä toimivat kotimainen Oddland ja norjalainen Vulture Industries. Ensimmäinen liikkuu musiikillisesti ehkä vähän samoilla vesillä kuin illan pääesiintyjä, ja jälkimmäistä on usein verrattu usein kokeellisen metallin legendaan, Arcturusiin.

Pääesiintyjään, jonka suuri yleisö tuntee ehkä parhaiten norjalaisen black metallin legendan, Ihsahnin, nykyisenä taustayhtyeenä, on usein yhdistetty niin kanadalainen Devin Townsend, kuin stadionrockyhtye Musekin. Tähän sekoitukseen voisi lisätä vielä Meshuggahin sekä Toolin, ja miksei kaikuja voisi kuulla myös bändin mentorin, Ihsahnin, tuotoksista.

Jätän Oddlandin tällä kertaa välistä. Vaikka bändin näkemisestä on jo aikaa, on se tullut nähtyä viime vuoden puolella kahdesti. Kummallakaan kerralla en oikein vakuuttunut. Bändi on kieltämättä taitava, mutta siitä puuttuu toistaiseksi se tekijä X, joka saisi minut sitä vapaaehtoisesti kuuntelemaan. Katsotaan uuden levyn merkeissä uudestaan.

Kun astun jalallani illan pelipaikalle, on Vulture Industries jo ehtinyt aloittamaan oman keikkansa. Takki narikkaan ja suunta kohti yläkertaa. Tämän iltaiset esiintyjät eivät ole juuri houkutelleet ihmisiä paikoille, sillä en ole nähnyt Nosturia koskaan näin tyhjänä. Lauteilla mesoavan Vulture Industriesin vertailu maamiehiinsä ei ole tuulesta temmattua sillä yhtyeen laulajasta tulee tuon tuostakin mieleen Arcturuksen vokalisti Hestnæs. Bändin veto ei saa minua niin vakuuttuneeksi, että juoksisin seuraavana päivänä levykauppaan. Lonkeron lipittämisen taustalla bändin soitto kuitenkin menettelee.

Leprouksen aloitus venyy harmittavasti lavalle kannettujen näyttöjen kanssa ilmenneiden ongelmien takia. Valitettavammaksi asian tekee se, että teknisten ongelmien takia bändi ilmeisesti tiputtaa kaksi biisiä pois setistä. Vastaanottimia ei lopulta edes käytetä (eli ei saada toimimaan), joten keikan visuaalisesta puolesta puutuu pieni vivahde.

Ennakko-odotuksistani poiketen keikka alkaa uusimman levyn avauskappaleella, josta jatketaan saman albumin The Valleylla. Foe on avauskappaleena jotenkin irrallinen, mutta toisaalta se on kuin kotonaan nykyisellä paikallaan.

Setin pääpaino on luonnollisesti uudessa Coal –albumissa, jolta soitetaan kaiken kaikkiaan kuusi kappaletta. Myös toinen levy, Bilateral, on hyvin edustettuna, eikä debyyttilevyäkään sivuuteta. Setti on ilmeisesti rakennettu sitä silmällä pitäen, että suurin osa tuntee yhtyeen pääosin uusimman levyn kautta. Ensin tuutataan muutama uuden levyn kappale, jonka jälkeen esitellään vanhempaa tuotantoa. Sitten lopetellaan varsinainen setti tuoreimman viimeisillä kappaleilla ja heitetään encorena vielä yksi vanhemman levyn helmi. Tyylikästä.

Leprous on sanalla sanoen progressiivinen. Sen kappaleet kasvavat maltillisesti asteittain, eivätkä äkkiväärät sovitusratkaisut tai nuottien määrä näytä olevan bändille itseisarvo, niin kuin joillekin muille progressiivisille metallibändeille on joskus kuulostanut olevan.

Yhtye ei myöskään kärsi genreläistensä tapaan syndroomasta, jossa livetilanteessa pönötetään paikallaan, katse tiiviisti omissa soittimissa. Leprous tykittää lavalla järjettömän kovalla insetiteetillä soittaen kappaleensa silti oikein. Välispiikkejä ei juuri vedetä, eikä yhtye muutenkaan kosiskele yleisöään. Hyvä.

Orkesterin soundi on mukavan ilmava, eikä kuulosta täyteenahdetulta puurolta siitä huolimatta, että bändi operoi varsin matalilla taajuuksilla kahdella kahdeksankielisellä kitaralla ja viisikielisellä bassolla. Vaikka kuuntelijalle vyörytetään livetilanteessa paljon ärsykettä, pystyy matalavireisestä kakofoniasta silti erottamaan helposti myös koskettimien ja laulajien luomat hienot nyanssit.

Noin puolentoista tunnin keikasta ei keksi pahaa sanottavaa. Leprous ei tehnyt virheitä, soittanut huonoja kappaleita tai esiintynyt puolivaloilla. Intensiivisyydestään huolimatta tämän iltainen show tuntuu kuitenkin jäävän hieman Tuskassa soitetun varjoon. Kun otetaan huomioon, että keikka on perjantaina eikä keskellä viikkoa, on yleisön vähyys harmittavaa varsinkin yhtyeiden kannalta. Toisaalta voidaan miettiä kuinka tunnettu Leprous lopulta on. Toivottavasti suurempi yleisö löytää yhtyeen sillä näin hieno orkesteri ansaitsee suuremman suosion.

Setti:

1. Foe

2. The Valley

3. Chronic

4. Restless

5. Dare You

6. Thorn

7. Forced Entry

8. Coal

9. Acquired Taste

10. Echo

11. Contaminate Me

------Encore------

12. Waste of Air