Tuskan perjantaipäivä ei tarjonnut Carcassin lisäksi mitään pakollista nähtävää. Dimmu Borgirin esklusiivisena mainostettu keikka oli toki mielenkiintoinen, vaikka suurin kiinnostus yhtyeeseen laantui jo vuosia sitten. Vähän ennen kokoonpanon täysremontia.

Olin myös uteliaisuudesta soikeana sen suhteen, mitä Phil Anselmolla oli annettavanaan. Hän, jos kuka, on kovaksi keitetty.

Ensiferum oli saanut epäkiitollisen aseman tapahtuman sisäänheittobändinä. Ihmiset vasta jonottivat sisään ja työläiset olivat vielä sorvin ääressä. Ennen miekankantajia Psykoanalyysi oli mesonnut sisälavalla oman lyhyen grindisettinsä.

Ero edelliseen Ensiferumin Helsingin keikkaan oli suuri. Token of Time ja Iron olivat ainoat kahdelta ensimmäiseltä albumilta soitetut kappaleet. Kohta kaksi vuotta täyttävältä Unsung Heroes -albumilta soitettu In My Sword I Trust on yhä liian laiska aloituskappale.

Toisena tullut From Afar lisäsi kierroksia, mutta siitä huolimatta aloitus olisi voinut olla intensiivisempi. Keikka oli energinen, niin yleisön kuin bändinkin puolella, mutta tällä kertaa toiminut.

Phil Anselmo oli kulahtanut, mutta siitä huolimatta päivän karismaattisimpia esiintyjiä. Vain Carcassin Jeff Walker veti hänelle vertoja.

Illegals-kokoonpano tarjoili kattauksen. Setissä oli niin Superjoint Ritualia kuin kappaleita Anselmon vuosi sitten julkaistulta soololevyltä. Mutta Panteraahan yleisö oli tullut kuuntelemaan.

Sitä myös saatin, vaikka ne suurimmat hitit retkue sivuuttikin. Poppoo tykitteli biisit läpi asenteella, mutta show notkahteli suvantoihin Anselmon välispiikeissä, jotka äityivät yksinpuheluksi.

Children of Bodom paikkasi edellisvuonna tekemät pakkinsa. Lavalle oli tuotu runsaasti oheismateriaalia ja sirkukseen osallistui myös Suomen metalliskenen lempilapsiksi nousseet Lost Societyn jäsenet.

Setti oli yllättävä. Uusimmalta Halo of Blood -levyltä yhtye soitti vain kaksi kappaletta ja sivuutti kaksi sitä edeltänyttä levyä kokonaan. Seuraavaksi tuoreimmat biisit olivat yhdeksän vuotta vanhan Are You Dead Yet? -albumin nimikkobiisi ja encoren In Your Face. 

Keikassa oli paljon enemmän virtaa kuin vuosi sitten Sauna Open Airissa, jossa yhtye esiintyi rutiinilla, pakkasi tavaransa ja häipyi Eurooppaan rahat taskussa. Myös toisinaan väsyttävä Angel's Don't Kill sujui yllättävän virkeästi.

Veteraanisosastoon kuuluva Carcass ei ratsastanut liikaa klassikkolevytyksillään. Yhtye osoitti, ettei se nykyään keikkaile pelkäästään vanhoilla meriiteillään, vaan uuden levyn materiaali on oikeasti käyttökelpoista. Setistä noin puolet oli Surgical Steel -levyltä.

Kappaleiden välissä Walker heitti yleisölle kaljaa ja yllytti sitä yhä suurempiin pitteihin. Päivän kovin veto.

Black metal?

Dimmu Borgir oli näyttävyyden puolesta päivän kiistaton tähti. Oli pyroja, pommeja ja liekkejä. Musiikillisesti bändi jäi Children of Bodomin ja Carcassin varjoon, vaikka komeana yhtyeen sinfoninen metalli kajahtikin.

Illan epistolan piti olla Death Cult Armageddon -levyn läpisoittaminen. Albumi, jolla yhtye löi itsenä kunnolla läpi. Taustalakana oli sama, mikä 10 vuotta sitten.

Kaikki näytti ja kuulosti hyvältä kun bändi asteli lavalle ja aloitti Allegiancella. Progenies of the Great Apocalypse -hitin kautta jatkettiin Lepers Among Us -kappaleeseen.

Mutta For the World to Dictate Our Death -biisin jälkeen hypättiin ikävästi Cataclysm Childreniin. Esimerkiksi Allehelgens død i helveds rike jäi kuulematta. Kappale, jossa ex-jäsen ICS Vortex lauloi upean kertosäkeen.

Hommasta meni maku. Mieleen tulvivat Sarcófagon F.O.M.B.M. -biisin rivit: "Fuck off Dimmu Borgir"

Nauhalta tullut Eradication Instincts Defined toimi keikan vedenjakana. Juhlallisuudet päättyivät. Kosketinsoittaja kapusi kioskinsa taakse ottamaan selfie-kuvia.

Black metal!

Keikan jälkimmäinen puolisko oli varman päälle pelaava. Kaksi videobiisiä: The Serpentine Offering ja Gateways. Puritania ja Kings of the Carnival Creation -kappaleiden kuuleminen oli miellyttävää.

Tarvitseeko kertoa, millä numerolla koko sirkus päättyi? No, Mourning Palacella.

Kivi kengässä oli yhtyeen solisti, Shagrat. Hän esiintyi viikko sitten Chrome Division -pumppunsa kanssa Nummirockissa, ja Tuskan perusteella miehen rock-kukkovaihde oli jäänyt päälle. Lukuisat "Let Me Hear You Scream", "Fuck Yeah" ja viimeistään lopun yhteislaulatukset – Black metal?

Dimmu Borgir soitti kuitenkin mallikaasti. Mahtipontisemmat kappaleet saivat ihon kanalihalle. Jos Death Cult Armageddon olisi kuultu kokonaan, keikalta olisi poistunut todennäköisesti tyytyväisenä. Harmi, ettei yhtye ole etsinyt riveihinsä jäsentä, joka laulaisi puhtaat lauluosuudet.

Tuskan avauspäivä oli positiivinen yllätys. Dimmu Borgir oli päivän näyttävin esiintyjä, mutta Carcass ja Children of Bodom olivat musiikillisesti sitä valovuosia edellä.