Dream Theater on yleensä aloittanut vanhan mantereen kiertueensa Helsingistä, mutta nyt säännöksi muodostuneeseen tapaan oli tehty poikkeus. Suomen konsertti oli tällä kertaa koko kiertueen loppupäässä.

Dream Theater on jo pitkään soittanut Suomen keikkansa Helsingin vanhassa jäähallissa, mutta nyt illan venue ei ollut täyttynyt takavuosien malliin.

Päätähdellä ei ollut lämmittelijää. Luvassa oli kolmetuntinen show pelkästään Dream Theateria.

Konsertin ensimmäinen osa pääasiassa yhtyeen tuoreempaa materiaalia. Vain Falling into Infinitylta soitettu Trial of Tears oli ainoa 2000-luvun ulkopuolelta soitettu kappale.

Dream Theaterin mittapuulla yksinkertainen The Enemy Inside oli varma aloitus. Sitä seurasi jo astetta rohkeampi veto, edellisen rumpalin, Mike Portnoyn, Twelve Step Suiten päätöskappale, The Shattered Fortress.

Vastapainona On the Back of Angels ja The Looking Glass olivat jopa liian varman päälle pelaavia valintoja, mutta harvoin esitetty Trial of Tears oli taas askel rohkeampaan suuntaan. Edellisen albumin huikea Breaking All Illusions oli loistava päätös hieman väsyneelle puoliajalle.

Uteliaimmat tiesivät, että toisella puoliajalla tultaisiin kuulemaan Awake-albumin jälkimmäinen puolisko, sillä levyn julkaisemisesta tulee tänä vuonna kuluneeksi 20 vuotta. Tämä tarkoitti harvemmin kuultuja kappaleita, kuten Lifting Shadows Off a Dreamia ja Scarredia.

Puoliajan suurin helmi oli kuitenkin alkuperäisen kosketinsoittajan, Kevin Mooren, testamentti: Niin kaunis Space-Dye Vest, jota ei oltu kuultu ennen tätä kiertuetta vielä kertaakaan. Juhlallisuuksien päätteeksi soitettiin vielä yli 20-minuuttinen Illumination Theory, joka sekin soi erittäin komeasti.

Encore oli puolestaan omistettu kokonaan 15-vuotiselle klassikolle – Metropolis Pt. 2: Scenes from a Memory -albumille, jolla yhtye nosti kurssinsa.

Overture 1928 / Strange Déjà Vu -kaksikko oli yhtä juhlaa, ja viimeisenä kuultu Finally Free oli osuva päätös kolmetuntiselle. Niiden välissä kuultu The Dance of Eternity edusti yhtyettä niin hyvässä kuin pahassa. Soittajat ovat ilmiömäisiä, mutta pahimmillaan kappaleet ovat sovitettu niin, että toinen toistaan kimurantimat osat ja riffit seuraavat toisiaan ilman punaista lankaa.

Dream Theater ei ole koskaan ollut livenä "viihdyttävä" orkesteri. Solisti, James LaBrie, jaksaa kyllä yleisöä kosiskella ja huudattaa, mutta liveperformanssissa tärkeämpää on musiikki ja tarkkuus. Se näkyy varsinkin John Petruccin ja John Myungin liiaallisena pönöttämisenä.

Ehkä se oli kiertueväsymystä, mutta illan aikana kosketinsoittaja, Jordan Rudess, näytti toisinaan siltä, että olisi halunnut missä tahansa muualla, kuin lavalla.

Ilta oli onnistunut kokonaisuutena onnistunut, mitä nyt ensimmäinen setti olisi voinut olla kappalevalinnoiltaan rohkeampi. Yhtyeen tuore materiaali on hyvää, mutta tällä kertaa nostalgia varasti shown.

Dream Theaterin setti:

 1. The Enemy Inside
 2. The Shattered Fortress
 3. On the Backs of Angels
 4. The Looking Glass
 5. Trial of Tears
 6. Enigma Machine (+ Mike Manginin rumpusoolo)
 7. Along for the Ride
 8. Breaking All Illusions
Act II:
 9. The Mirror
10. Lie
11. Lifting Shadows Off a Dream
12. Scarred
13. Space-Dye Vest
14. Illumination Theory
Encore:
15. Overture 1928
16. Strange Déjà Vu
17. The Dance of Eternity
18. Finally Free