"Rytmihäiriön pitäisi saada valtakunnallinen vastuu Suomen kansan valistamisesta alkoholin liialliselta väärinkäytöltä. Kuka muu muka osaisi kaikessa rujoudessa ja rumuudessaan näyttää sen, mihin suomalainen kykenee, kun mukana on miestä väkevämpää? Siihen ei ainakaan sosiaali -ja terveysministeriö kykene koskaan."

– Markku Hirvelä Surman siipien havinaa -levyn uudelleenjulkaisun (SPIT404CD) kansilehtisessä.

Rytmihäiriö juhli neljännesvuosisataansa vuoden myöhässä. Juhlapaikaksi oli jälleen valittu Helsingin Nosturi ja lipun hinta laskettu alhaiseksi – 11,50 euroa.

Illan alkajaisiksi lavalle nousi Rytmihäiriön 1990-luvun kokoonpano: Yhtyeessä edelleen soittavat Otto ja Ande, sekä Tuukka ja Pate.

Kolmen vartin veto oli täynnä surmacoren klassikoita, jotka ovat sittemmin väistäneet uudempien kappaleiden tieltä.

Kovimmat paukut kokoonpano säästi loppuun. Ihmisiä kuolee, Perjantaina juostiin sekä Mitä välii nimestä... kunhan dokaa vitusti, johon kokoonpano sai odotetusti tukea Unto Helolta.

Vähäinen harjoittelu näkyi satunnaisena hapuiluna ja soittovirheinä. Myös pöhöttyneen Paten flunssaisuus vähensi iskukykyä. Esiintyminen oli kuitenkin illan mielenkiintoisin akti.

Rytmihäiriö-settien välissä saatiin nauttia Kalevi Helvetistä, Pentti Kurikan sivuprojektista.

Esitys jäi mysteeriksi. Sitä katsoessa ei tiennyt, pitäiskö nauraa vai itkeä. Jos tarkoitus oli pelottaa, se ei siinä onnistunut. Huvittiko se? Ei. Vedon jälkeen olo oli lähinnä vaivaantunut.

Vetojen välissä kärsittiin 1990-luvun massamusiikista. Punkkarit ja hevarit tanssivat vanhojen hittien tahtiin. Ennustan 10-20 vuoden päähän. Silloin Beheritpaitaiset ja Extreme Noise Terror kangasmerkeillä verhotut tanhuavat esimerkiksi Cheekin tahtiin. Seriously.

llan viimeisen oli normaalia pidempi veto, joka sisältäisi joitain harvemmin soitettuja kappaleita, sekä yllätysvierailijoita. Yhtyeen omien sanojen mukaan settilista oli perinteisen yhden A4:sen sijaan kaksi liuskaa.

Bändi yllätti jo alkuun kipakkalla Jos otan... niin tapan -kappaleella, jota bändi ei ole viime vuosina juuri soitellut. Neljäntenä kuultu Sorkat heiluen helvettiin soitettiin ensimmäistä kertaa koskaan.

Vierailuista vastasivat Moonsorrow-yhtyeen jäsenet. Markus Eurén kävi soittamassa muutamaan kappaleeseen koskettimia. Ville Sorvali stunttasi Mika Luttista biiseissä Saatana on herra ja Ei mitenkään.

Jäljet johtavat ryyppykämpään -kappaleen aikana taustalauluihin saatiin mysteerinen huppumies, joka paljastui Aaveenpään aikana Mitja Harvilahdeksi.

Loppua kohden keikan pituus tylsytti yhtyeen terää. Unto Helon kunto ei tahtonut kestää alkoholin vaikutuksesta loppusuoralle.

Aluksi lava näytti liian isolta Rytmihäiriölle. Tila onnistuttiin täyttämään, mutta yhtye on vetänyt kovemmin pienemmillä lavoilla, lähempänä yleisöä.

Kansaa ei kuitenkaan haitannut esiintymislavan etäisyys. Pyörremyrskymäinen moshpit pyöri. Crowdsurfaajia ja stagedivereita oli kymmenittäin.

Rytmihäiriön setti:

1. Jos otan... niin tapan
2. Totalitääriseen juoppohulluuteen
3. Gambinaa vastaan
4. Sorkat heiluen helvettiin
5. Viinahampaat
6. Tissit Gambinassa
7. ...ja loput luetaan Alibista
8. Jäljet johtavat ryyppykämppään
9. Aaveenpää
10. Kähinää krouvissa
11. Viimeisten päivien juoksuhaudat
12. Seppo (nimi muutettu)
13. Antikristillinen vihan aika -blues
14. Ei mitenkään
15. Saatana on herra
16. Voitonmerkki
17. Intro: Sekatyömiesten marssi
18. Muovipussi päähän ja ruumis suohon
19. Sataa Gambinaa
20. Paluu raittiusleiriltä
21. Siriuksen samurai
22. Olen kännissä
    Encore:
23. Miten saatoinkaan vain tappaa miehen?
24. Koska Saatana sanoo niin
25. Pakko tappaa ihminen