Tyylilliset irtiotot ovat aina riski. Ne voivat olla erittäin onnistuneita ja tehdä yhtyeestä taas tuoreen kuuloisen. Toisaalta epäonnistuminen voi romahduttaa yhtyeen kurssin peruuttamattomasti. Ranskalainen Alcest ilmoitti jo lähes kaksi vuotta sitten Shelterin olevan edeltäjiään kevyempi, ja unelmoivaisuuden olevan entistäkin hallitsevampi osa kokonaisuutta. Musiikki ei olisi lähelläkään metallia, mikä Alcestin tapauksessa on tarkoittanut terävää black metal -laulua ja blastbeattia.

Shelter äänitettiin Islannissa, Sigur Rósin tuottajan kanssa yhtyeen käyttämällä studiolla. Vierailevaksi solistiksi saatiin kulttiyhtye Slowdiven Neil Halstead. Yhdistelmä oli ennakoon mielenkiintoinen ja lupasi hyvää.

Singlenä julkaistu Opale oli hämmentävä. Siinä ei periaatteessa ollut mitään huonoa, mutta yksittäisenä kappaleena se maistui pitkän ajan ja korkeiden odotuksien jälkeen sangen laimealta. Toisena julkaistu Délivrance oli toista maata ja palautti uskon. Kappale oli henkeäsalpaavuudessaan tuttua Alcestia.

Musiikillisesti Shelter on sitä, mitä luvattiin. Se on ensimmäisestä kappaleesta alkaen maalaileva ja höyhenen kevyt. Vinyylipainoksen A -ja B-puolien päätöskappaleet huipentuvat muita mahtipontisemmiksi. Voix sereines yltyy jopa revittelemään hieman raskaammin. Opale tuntuu kokonaisuuden osana entistä luontevammalta ja Délivrance on ennakko-odotuksien mukainen päätös.

Levyn heikommat hetket osuvat B-puolelle. Avausraita L'éveil des muses ei aivan yllä muun kappalemateriaalin tavoin erinomaiselle tasolle, ja vaikka Halsteadin rooli on Away-kappaleessa merkittävä, ei hän saa jousisoittimilla sävytettyä teosta samanlaiseen lentoon kuin Shelterin muut kappaleet.

Eteerisempään kenkiintuijottelurockiin syvällisemmin uppoutuneet tietänevät, onko Shelter loppujen lopuksi pelkkä pastissi Alcestin esikuvista, vai seisooko teos vakaasti omilla jaloillaan. Genreen vihkiytymättömille Shelter kuitenkin on kaikessa hentoudessaan kiitettävä teos. Alcestin paremmin tunteville levy voi olla pettymys tai virkistävä poikkeus kaavaan, sillä yhtyeen raskaampi tie vaikutti jo edellisellä levyllä loppuunkuljetulta.

Arvosana: 9